Miksi kannattaa puhua psykologille

Psykologin puoleen voi ja kannattaa kääntyä niin pienten kuin suurtenkin kysymysten kanssa. Mieltä voivat painaa erilaiset ihmissuhteisiin, työhön ja opiskeluun tai henkiseen hyvinvointiin liittyvät asiat. Vastaanotolle tulemiseen ei tarvita diagnoosia tai lähetettä eikä ole olemassa väärää syytä tavata psykologia. Sinun ei myöskään edellytetä tarkasti tietävän, mikä ongelmasi on. Tärkeintä on sinun oma kokemuksesi siitä, että asiat voisivat olla paremminkin. Toistaiseksi en ole törmännyt asiaan, josta ei olisi kannattanut puhua. Ja varmuuden vuoksi todettakoon, ettei puhuminen psykologin kanssa tee kenestäkään hullua.

Psykologin kanssa puhuminen voi silti mietityttää eri syistä: Auttaako se? Pystyykö toiseen luottamaan? Tulenko ymmärretyksi? Mitä tapahtuu, kun pitkään padotut ajatukset ja tunteet pääsevätkin ulos? Olisiko helpompi vain laittaa ikävät asiat sivuun ja yrittää olla murehtimatta? Ainahan voi puhua ystävällekin eikä se maksa mitään.

Me kaikki tiedämme, että puhuminen kannattaa. Se on mantra, jota toistellaan reilusti yli ärsytyskynnyksen. Siitä huolimatta se on usein viimeinen asia, jota haluaisimme tehdä. Ratkaisu ongelmiin löytyy kuitenkin yleensä sieltä, mistä emme viitsisi etsiä. Kun olemme ensin kokeilleet välttelyä, vähättelyä, selittelyä, valittamista, kieltämistä ja syyttelyä, alamme vähitellen harkita puhumista. Se on vaikeaa, ahdistavaa ja vaivaannuttavaa, ja kuten kaikki muutkin uudet asiat, myös puhuminenkin tulee alussa olemaan todennäköisesti haparoivaa. Se ei siitä huolimatta koskaan ole lopulta niin vaikeaa kuin eläminen niiden asioiden kanssa, joista ei puhuta.

Käyttäytymistämme ohjaa eletyn elämän pohjalta rakentunut sisäinen kokemusmaailmamme: se mitä meille tapahtuu muokkaa käsityksiämme itsestämme ja muista ihmisistä. Tämän mieleen painetun materiaalin pohjalta meidän on tarkoitus suunnistaa elämässä. Muodostuneet ajattelutavat voivat joko olla hyödyllisiä ja viedä meitä eteenpäin tai sitten ne rajoittavat ja hankaloittavat elämäämme – usein täysin turhaan.

Pettymykset, epäonnistumiset, hylkäämiset ja kaltoinkohtelu voivat esimerkiksi saada ajattelemaan, ettei ihmisiin voi luottaa tai ettei meidän kuulukaan olla onnellisia. Syvälle mieleen on saattanut juurtua ajatus, että kannattaa mieluummin sopeutua hiljaa, koska emme pärjää yksin. On ehkä sittenkin parempi tyytyä osaansa ja tehdä, kuten vanhemmat ja yhteiskunta odottavat, pitäähän oikeus omaan olemassaoloon ansaita jotenkin. Kaikki muutkin näyttävät voivan huonosti. Miksi minä olisin poikkeus?

Nämä käsitykset ovat syntyneet palvelemaan jotain tarkoitusta, mutta myöhemmin elämässä ne eivät välttämättä enää kanna. Se mikä toimi joskus, saattaa nyt aiheuttaa turhaa kärsimystä. Sisäistetyt tavat ajatella vaikuttavat tiedostamattamme elämään ja jos niistä ei puhuta, ne tulevat myös osoittautumaan tosiksi.

Jäämme helposti toistamaan aiemmin opittua tapaa, vaikka se ei enää palvelekaan tarpeitamme. Pystymme ehkä tiedostamaankin, ettei jossain asiassa ole mitään mieltä, mutta toisella tavalla toimiminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Järki ja tunteet eivät pelaa yhteen: tiedämme, mitä meidän pitäisi tehdä mutta emme pysty sitä tekemään. Tämä voi näkyä samaa kaavaa noudattavina ihmissuhteina, alisuoriutumisena työssä, addiktioina tai yleisenä tyytymättömyytenä ja mielekkyyden puutteena.

Psykologin kanssa on mahdollista pysähtyä hetkeksi pohtimaan, mistä on kyse. Jokainen meistä on omien kokemustensa muokkaama ainutlaatuinen yksilö. Siitä huolimatta tunne-elämämme ja käyttäytymisemme noudattavat suhteellisen samanlaisia lainalaisuuksia. Ulkopuolinen ammattilainen auttaa katsomaan asiaa uudesta näkökulmasta ja irrottautumaan noidankehästä.

Omista asioista tuntemattomalle ihmiselle kertominen saattaa tuntua ahdistavalta ajatukselta. Lisäksi olisi kiva saada edes jotain takeita siitä, että puhumisessa on jotain järkeä ja että se oikeasti auttaa. Ehkä hieman paradoksaalisesti ammattilaisen kanssa keskustelu voi lopulta tuntua luontevammalta kuin puhuminen ystävälle tai perheenjäsenelle, sillä terapeuttinen suhde eroaa tavallisesta ihmissuhteesta muutamassa kohtaa.

Keskustelu psykologin kanssa on täysin luottamuksellista, joten se voi olla avoimempaa, rehellisempää ja aidompaa. Ammattilaisen kanssa sinun ei tarvitse pelätä sitä, että kuormittaisit toista liikaa, pahoittaisit toisen mielen tai että tulisit arvostelluksi sanomasi takia. Keskustelu mahdollistaa siten omien ajatusten ja tunteiden vapaan tutkimisen turvallisessa ympäristössä.

Toiseksi, psykologi on osa elämääsi mutta pysyy neutraalina ja etäällä. Hän ei ole sidoksissa sosiaaliseen verkostoosi. Psykologi on kuin kentän laidalla oleva valmentaja, joka omalta paikaltaan havaitsee helpommin esimerkiksi, miksi ihmissuhteet ovat sotkussa tai työhön on vaikea keskittyä. Henkinen hyvinvointi ei muodostu vain oman pään sisällä vaan siihen vaikuttavat ympärillä olevat ihmiset – hyvässä ja pahassa. Tästä syystä ulkopuolinen pystyy olemaan paremmin avuksi.

Lisäksi psykologi on olemassa vain sinua varten. Hän keskittää energiansa yksinomaan sinun kuuntelemiseen ja auttamiseen. Tarkoitus on lisätä sinun – ei psykologin tai lähimmäistesi – hyvinvointia. Psykologille tärkeintä on sinun kokemusmaailmasi ymmärtäminen ja sen muuttaminen sinua paremmin palvelevaksi. Työnkuvaan eivät kuulu neuvojen antaminen, yksinkertaistavat selitykset, vähättely tai omien mielipiteiden esiin tuominen.

Jos siis kerrot, ettet ole voinut viime aikoina kovin hyvin, psykologi ei vastaa, että sellaista elämä on, ja että hänkin oli viime vuonna masentunut, mutta otti itseään niskasta kiinni, ajatteli positiivisesti ja parani pakurikäävän avulla.

Puhuessasi oivallat, että sillä miten sinä ajattelet ja tunnet, on merkitystä. Näin opit kommunikoimaan tarpeistasi ja siten myös uusia tapoja olla ihmissuhteessa. Kun ensin tulee itse ymmärretyksi, on helpompi ymmärtää muitakin.

Puhe on tietenkin vain puhetta eikä se ole oikotie onneen. Puhuminen ei muuta tapahtunutta eikä tuo takaisin vanhoja hyviä aikoja tai menetettyä läheistä eikä pyyhi pois traumaattisia muistoja. Se ei muuta meitä hetkessä paremmiksi ihmisiksi. Aluksi se todennäköisesti saa olon tuntumaan vieläkin surkeammalta.

Puhumalla ei myöskään voida muuttaa ketään muuta kuin sinua. Kumppanisi ei siis todennäköisesti ymmärrä itsestään lopettaa ärsyttävää tapaansa, vaikka kävisitkin vuosia terapiassa. Pelkkä asian ääneen lausuminen ei automaattisesti tee elämästä vähemmän monimutkaista, mutta se on hyvä alku.

Elämään kuuluu väistämättä asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan. Objektiiviset tosiasiat ovat tosiasioita eikä niille mahda mitään, mutta se miten suhtaudumme niihin, voi muuttua. Tämä voi tuntua hädän hetkellä laihalta lohdulta, mutta se voi olla aivan tarpeeksi. Onnellisuus on lopulta yllättävän vähän kiinni siitä, mitä ulkoisessa maailmassa tapahtuu.

Elämän mielekkyys syntyy, kun koemme voivamme vaikuttaa sen kulkuun. Kun asioista aletaan puhua, se jolle vain tapahtuu kaikenlaista, muuttuukin vähitellen toimijaksi, joka tekee kaikenlaista. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen ei tarvitse antaa määritellä tulevaisuutta.

Käynti psykologilla on investointi omaan itseen, jota kannattaa kokeilla mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Ajatukset ja tunteet ovat psykologin ominta työmaata, missä moni ongelma ilmenee mutta tulee myös ratkaistuksi. Itseen tutustuminen on koko elämän mittainen projekti, mutta usein jo muutama käynti riittää ongelman jäsentämiseen ja auttaa pääsemään käsiksi sen syihin.

Psyykkinen työskentely on raskasta ja vaatii aikaa, mutta siitä tulee mielekkäämpää, kun ensin selvittää, missä ylipäänsä on ja mihin haluaa mennä. Psykologin kanssa opit uusia ajattelu- ja toimintatapoja, jotka auttavat sinua pääsemään ulos umpikujasta ja saavuttamaan sen, mitä oikeasti haluat ja tarvitset elämässäsi.