Miksi on helpompi auttaa muita kuin itseä

Hoitoalalla törmää usein niin työntekijöihin kuin asiakkaisiinkin, jotka haluavat auttaa. Näppituntumalta 95 prosenttia psykologian opiskelijoista ilmoittaa halun auttaa syyksi alalle hakeutumiselle. Ei ole myöskään tavatonta, että vastaanotolla asiakkaat kertovat siitä, miten he pahasta olostaan huolimatta pyrkivät aina olemaan tukena läheisilleen. Varmasti auttamisen taustalla on paljon täysin vilpitöntä lähimmäisen rakkauttakin, mutta ihmisten ollessa kyseessä motiivit eivät koskaan ole yksiselitteiset. Mistä tämä valmius auttaa muita kumpuaa? Miksi maailmassa on edelleen niin paljon kärsimystä, vaikka kaikki haluavat auttaa?

Auttajat ovat tyypillisesti kilttejä, empaattisia ja joustavia ystäviä ja työntekijöitä. Perheissä, kaveriporukoissa ja työyhteisöissä heillä on oma paikkansa. Heidän puoleen osataan kääntyä tarvittaessa. He ovat aina käytettävissä, kun joku tarvitsee kuuntelijaa tai muuta apua. Empaattista ymmärrystä riittää kaikille. Muiden hyvinvointi menee aina auttajan omien tarpeiden edelle. Auttajat ovat itsenäisiä pärjääjiä, joten heille on luontevaa järjestää myös muiden elämät kuntoon.

Epäitsekkäitä ihmisiä ei tavallisesti pidetä ongelmana. Miten muiden auttaminen voisi mitenkään olla haitallista? Kaiken maailmassa tapahtuvan pahan takanahan on ihmisten rajaton itsekkyys. Eikö maailmassa muka ole tarpeeksi narsisteja? Epäitsekkyys nähdään usein hyveenä, mutta kuten mikä tahansa hyvä asia, muuttuu sekin kuitenkin huonoksi, kun sitä on liikaa. Liiallisessa auttamisessa voikin piillä henkilökohtaisen tragedian siemen. Auttaja unohtaa itsensä ja omat tarpeensa. Niiden sijaan hän paneutuu muiden ongelmiin. Tämä voi tapahtua syistä, joilla ei ole pyyteettömän auttamisen kanssa mitään tekemistä.

Ensinnäkin, omista tarpeista ja toiveista kertominen ahdistavaa. Jo niiden pohtiminen on vaikeaa, tyydyttämisestä puhumattakaan. Tarpeista muille kertominen vaatii avoimuutta, rehellisyyttä ja haavoittuvaiseksi asettumista. Siihen liittyy aina epäonnistumisen riski. Puoliaan pitävä joutuu huomion kohteeksi ja tulee näkyväksi muille. Jos ehdotukset evätään, hän saattaa joutua naurunalaiseksi tai kokea itsensä hylätyksi. Niin käydessä on helppo ajatella, että olisi kannattanut vain olla hiljaa ja sulautua massaan. Eihän täällä kukaan muukaan tee numeroa itsestään. Pidemmällä aikavälillä itsensä ja omien tarpeiden sivuuttaminen on kuitenkin kohtalokasta. Muiden tarpeisiin keskittyvän auttajan elämä tapahtuu ympäristön ehdoilla toisia miellyttäen.

Toiseksi, muiden auttaminen voi olla opittu tapa olla ihmissuhteissa. Varhaisessa vuorovaikutuksessa vanhempien kanssa lapsi hakee sopeutumalla paikkansa. Kasvuympäristössä, jossa lapsen tarpeet sivuutetaan vähemmän tärkeinä, tämä oppii, että muut tulevat aina ensin. Pakon sanelemana lapsesta saattaa tulla toisille näkymätön, mutta itsenäinen auttaja, joka katsoo sisarusten perään ja kannattelee tarvittaessa vanhempiaankin. Auttajan rooli on usein havaittavissa myös myöhemmissä ystävyys- ja seurustelusuhteissa. Rooli on tuttu ja turvallinen. Siitä poikkeaminen tuntuu ahdistavalta. Maailmanloppuhan siitä seuraisi, jos auttaja hellittäisi otettaan.

Kolmanneksi, auttamista arvostetaan, ainakin näennäisesti. Auttajaa kehutaan, siitä miten epäitsekäs ja empaattinen tämä on. Auttaja on hyvä kuuntelija, johon luotetaan. Auttaja tulee kaikkien kanssa toimeen. Kukapa ei tällaista haluaisi lähipiiriinsä? Auttajakin on tyytyväinen, koska kokee itsensä hyväksytyksi ja tärkeäksi. Joku tarvitsee häntä. Toisten auttaminen tarkoittaa myös sitä, että auttaja on pystyvä. Hänen oma elämä voi olla sekaisin, muttei kuitenkaan niin sekaisin kuin autettavan, joten auttajan ei tarvitse huolestua.

Neljänneksi, oman elämän kriittinen tarkastelu on vaikeaa eikä tunnu kivalta. Kaikilta löytyy ongelmakohtia, joiden tekisi mieli vain antaa olla. Näemme tavattomasti vaivaa niiden lähemmän tarkastelun välttämiseksi. Muiden ongelmat taas huomataan vaivatta, koska ne näyttäytyvät eri perspektiivistä. Niitä pystytään tarkastelemaan kylmän loogisesti, kun taas omat haasteet näyttäytyvät ratkaisemattomina emotionaalisina umpisolmuina. Lisäksi, toisin kuin muiden ongelmien kanssa, omien ongelmien tiedostaminen tarkoittaa sitä, että niille on itse tehtävä jotain. Tämä tarkoittaa riskinottoa sekä aikaa ja vaivaa vaativia konkreettisia käytännön toimia oman elämän parantamiseksi. Neuvojen jakaminen on helppoa, mutta niiden noudattaminen on vaikeampaa.

Voidaan perustellusti kysyä, onko auttaminen edes mahdollista, jos ei huolehdi ensin itsestään? Miten voimme tietää, mitä muut tarvitsevat, jos emme tiedä edes omia tarpeitamme? Onko auttaminen itselle hyväksi pidemmän päälle? Entä muille? Autettavatkin kärsivät lopulta, koska tottuvat siihen, että asiat tehdään heidän puolestaan. Toiselle ei myöskään voi antaa mitään sellaista, mitä itse ei ole saanut. Jokaisen auttajan olisi hyvä pysähtyä miettimään sitä, miksi auttaa.

Auttamisen takana voikin piillä hyvin itsekkäitä tarkoitusperiä. Vaikka empatia, sovinnollisuus ja kiltteys ovat syystäkin suuressa arvossa pidettyjä asioita, liiallisina ne aiheuttavat ongelmia. Sen sijaan vihan tunnetta pidetään itsekkäänä ja yleisesti jonain sellaisena, josta tulisi pyrkiä eroon kaikin mahdollisin keinoin. Ehkä tämä johtuu siitä, että se sekoitetaan sen tavalliseen ilmenemismuotoon vihamielisyyteen.

Vihan tunne on se käyttövoima, jonka avulla tyydytetään tarpeet. Tämä ei tarkoita sitä, että omista oikeuksista ja vaatimuksista ystäville, kumppanille, vanhemmille tai maailmalle raivoaminen olisi oikein tai hyvä tapa saavuttaa asioita. Sen sijaan omista tarpeista tulee neuvotella hyvässä hengessä, mutta jämäkästi. Vihaa tuleekin hyödyntää hallitusti ja säästeliäästi. Mikäli auttaja kieltää tai sivuuttaa omat tarpeensa, viha jää muhimaan sisälle muuttuen hiljalleen katkeruudeksi ja masennukseksi. Lähentämisen sijaan liiallinen auttaminen vieraannuttaakin auttajan muista ihmisistä.

Tästä syystä kannattaa toisinaan sanoa ”ei”. Kieltäytyminen on ehto itsekunnioituksen säilymiselle. Jos et itse arvosta aikaasi, joku toinen osaa kyllä hyödyntää sen. Jos olet tottunut auttamaan, kannattaa opetella pyytämään apua. Saatat ehkä huomata, miten muut ilahtuvat, kun pääsevät auttamaan. Nyt sinulla on vastavuoroisesti lupa tarvittaessa auttaa heitä.