Mitä viha on ja mitä tehdä sen kanssa

Vihan tunne on askarruttanut meitä ihmiskunnan alkuajoista asti. Sitä on yritetty ymmärtää, hallita, kieltää tai sysätä muiden harmiksi. Eri aikoina vihaisen ihmisen on ajateltu olevan hullu tai paholaisen riivaama. Vihaa on pidetty eläimellisenä ja irrationaalisena yhteiskuntarauhan tuhoavana voimana. Sen on katsottu muuttavan persoonallisuuden, vievän harkintakyvyn, rikkovan ihmissuhteet ja suututtavan jumalat. Vihan ilmaisemista on pidetty sopimattomana, lapsellisena ja häpeällisenä. Katolisille se on kuoleman synti, buddhalaisille ”moraalinen tulehdus”. Stoalainen filosofi Seneca piti vihalle antautumista luonteen heikkoutena ja itsemurhaakin parempana vaihtoehtona raivoamiselle. Moni olisikin valmis lähettämään koko tunteen kuuhun, näin alkajaisiksi. Viha on kieltämättä vaikea, mutta usein myös väärinymmärretty tunne.

On totta, että monet meidän vähemmän mairittelevista taipumuksistamme ovat luettavissa vihaisuuden tiliin. Merkit vihaisuudesta voivat olla enemmän tai vähemmän piileviä. Sen ilmenemismuodot ovat moninaiset ja niiden tunnistaminen voi olla vaikeaa. Viha voi ilmetä lievästä ärtyneisyydestä pidäkkeettömään raivoon. Se saa meidät pitämään mykkäkoulua, piikittelemään sarkastisesti sekä käyttäytymään kyynisen välinpitämättömästi ja itsekeskeisesti. Uhriutumisen ja tappiomentaliteetin takaa löytyy usein vihan tunteita. Päihteiden käyttö, itsetuhoisuus ja kannaltamme huonot valinnat johtuvat nekin siitä, ettemme pidä itsestämme. Myös kateus on vihaa. Vihaisina emme pysty iloitsemaan muiden puolesta, koska katsomme jääneemme paitsi jostain, mitä emme soisi muillekaan. Toisinaan viha ilmenee valittamisena. Viha saa meidät valittamaan asian vierestä, koska asia itse on liian vaikea kohdattavaksi. Tunnekuorman joutuvat myös usein kantamaan syyttömät läheisemme, koska heille valittaminen on turvallisempaa. Jatkuva vihaisuus on myös fyysisesti hyvin kuormittava tunne, joten ennen pitkää se saa meidät tylsistyneen apaattisiksi.

Toisille masennus on vihaa helpompi ja turvallisempi tunne näyttää. Kyseessä on tällöin sisäänpäin kääntynyt viha. Viha voi olla liian pelottava ja arvaamaton tunne eikä sitä uskalleta näyttää seuraamuksien pelossa. Lapsi saattaa esimerkiksi kokea, ettei hän kelpaa vanhemmilleen, ellei hän ole jatkuvasti iloinen. Viha tukahdutetaan, koska sen näyttäminen voi johtaa hylkäämiseen. Vihan tunne ei kuitenkaan katoa mihinkään, vaan löytää tiensä ulos tavalla tai toisella jossain kohtaa.

Toisinaan vihan tunnetta taas alisäädellään. Tällöin se leimahtaa turhan helposti. Ulospäin suuntautunut viha on helpompi tunnistaa. Se ilmenee esimerkiksi raivokohtauksina, kiusaamisena, rajattomana itsekkyytenä ja kostonhaluisuutena. Turhautuneisuus, kärsimättömyys ja impulsiivisuus ovat sen lievempiä ilmenemismuotoja. Aggressiivisella vihaisuuden näyttämisellä saatetaan peittää vaikeammiksi koettuja tunteita, kuten epävarmuutta, haavoittuvaisuutta tai hylätyksi tulon pelkoa. Viha voimaannuttaa. Sillä ilmaistaan asioita, joita ei uskalleta ajatella tai sanoa ääneen.

Ei ole tavatonta ajatella, että elämästä tulisi helpompaa ilman vihan tunnetta. Vanhemmat toivoisivat lastensa käyttäytyvän kiltisti ja tottelevaisesti. Työpaikalla pomo on hyvillään, kun työntekijät joustavat. Valtaapitävät arvostavat kuuliaista ja nöyrää veronmaksajaa. Sopivasti tahdoton ja tossun alla oleva kumppani ei käy niin pahasti hermoille. Ehkä itse kukin toivoisi välillä, ettei itsekään suuttuisi niin helposti. Meille on saatettu opettaa, että suuttuminen on väärin ja viha on jotain pelottavaa, jota on pidettävä kurissa kaikin mahdollisin keinoin. Viha ei toiveajattelusta huolimatta ole kuitenkaan katoamassa mihinkään. Se ei tosin olisi tarkoituksenmukaistakaan. Viha on kaiken aiheuttamansa pahan ohella elintärkeä tunne emmekä selviäisi ilman sitä.

Vihaisuus johtuu jostakin tyydytystä vaille jääneestä tarpeesta. Meillä on esimerkiksi tarve tulla hyväksytyksi, tarve saavuttaa asioita, tarve olla itsenäisiä tai kuulua porukkaan sekä tarve kävellä kadulla ilman, että joku hidastelee edessä. Tulemme vihaisiksi, kun maailma ei kuuntele. Kun jokin tarve jää täyttymättä on mietittävä sopeutuako olosuhteisiin vai onko niille tehtävissä jotain. Nielemmekö kiukun vai heittäydymmekö raivon valtaan? Sekä vihan sisällä pitäminen että sen pidäkkeetön ulospäästäminen ovat seurauksiltaan huonoja ratkaisuja. Ensimmäisessä tapauksessa päätyy elämään kynnysmattona, toisessa yksin. Kummassakin tapauksessa riski sairastua sydän- ja verisuonisairauteen on keskimääräistä suurempi.

Nykykäsityksen mukaan viha on normaali ja luonnollinen tunne, jota jokainen tuntee ajoittain. Se valmistaa ja motivoi meidät muutokseen. Tunne auttaa meitä ponnistelemaan sinnikkäästi ja saavuttamaan haluamamme. Viha on polttoainetta koetun epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi. Sen avulla puolustamme rajojamme ja riippumattomuuttamme. Viha auttaa ja vaatii meitä toimimaan, mikä on hyvä asia.

Kun vihaisuuden syyt eli tyydyttämättömät tarpeet selvitetään, vastaan tulee usein ennen pitkää ahdistus. Tiedämme tarvitsevamme jotain, mutta sen hankkiminen ahdistaa. Muutos tapahtuu kun, eteenpäin vievä viha kasvaa suuremmaksi kuin paikallaan pitävä ahdistus. Tiedostamme, että voimme jäädä nykytilaan, mutta itsemme ja usein lopulta myös läheistemme kannalta, muuttuminen olisi suotavampaa. Itsensä laiminlyönti voi tuntua turvallisemmalta strategialta, mutta kuten tarvehierarkiastaan tunnettu Abraham Maslow on todennut: ”jos tyydyt elämässäsi yhtään vähempään kuin pystyt, tulet todennäköisesti viettämään sen onnettomana”.

Siinä missä Platon vielä piti vihaa eläimellisenä tunteen palona, Aristoteleen mukaan vihan ilmaiseminen oikealle henkilölle, oikeassa tilanteessa ja oikealla tavalla voi olla soveliasta, hyveellistä ja moraalisesti oikeutettua. Viha tuleekin ilmaista jämäkästi ja rakentavasti. Sitä ei pidä tukahduttaa eikä sille pidä antaa valtaa. Vihaa on tarkoitus käyttää säästeliäästi ja hallitusti. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Ohessa muutama vinkki, joiden avulla pääset harjoittelussa alkuun.

1. Pysähdy

Kun huomaat ärtyväsi, suuttuvasi ja näkeväsi punaista, pysähdy tarkastelemaan itseäsi. Mitä on tapahtunut? Mitä tunnet? Miksi tunnet niin? Mitä tunne tarkoittaa? Hyväksy vihan tunne ja mieti mistä se kumpuaa. Vihan tunteen takaa paljastuu usein paljon muutakin. Sen tarkastelu johtaa perustavaa laatua olevien kysymysten äärelle. Mitä tarvitset? Puuttuuko sinulta jotain? Miten toivoisit asioiden olevan? Mille oikeasti olet vihainen? Vihan tunnetta ei kannata pelätä. Se auttaa sinua suunnistamaan kohti sinulle tärkeitä asioita.

2. Harjoittele

Vihasta ei voi vapautua mutta sen kanssa voi oppia elämään. Kun tiedät tarkasti mitä haluat, sinun on helpompi kertoa siitä muille. Muut ihmiset eivät lue ajatuksiasi, joten sinun tulee opetella kertomaan, mitä haluat. Keskity viestimään mahdollisimman selkeästi, miltä sinusta tuntuu ja mitä toivoisit toiselta. Opettele myös sanomaan ”ei” tarvittaessa. Vihan rakentava ilmaisu näyttää jämäkältä ja oikeastaan rauhallisen ystävälliseltä. Siitä puuttuu kaikki aggressiivisuus ja kaunaisuus. Pysy itsessäsi, älä oleta mitään tai syytä toista.

3. Tunne rajasi ja varaudu ennalta

Yksi räjähtää jokaisesta ärsykkeestä, kun taas toista ei näytä hetkauttavan mikään. On kuitenkin tilanteita, joissa kaikkien hermot menevät. Jos tiedät sellaisen olevan edessä, älä ole väsynyt, nälkäinen tai muuten valmiiksi stressaantunut. Muistele tilannetta, jolloin sinulla läikkyi yli. Se ei ole mukavaa, mutta erittäin opettavaista.

4. Yritä ymmärtää

Ennen kuin vaadit osaksesi ymmärrystä, pyri ymmärtämään toista. Ehkä koko maailma ei ole sinua vastaan vaan kyse saattaa olla jostain muusta. Ärsyttäjä ei ehkä loukannut sinua pahuuttaan vaan huomaamattomuuttaan tai tietämättömyyttään. Hän tuskin haluaa toistaa virhettään, joten ehkä hän osaa arvostaa, jos huomautat hänelle siitä.

5. Hengitä ja katso muualle

Mieli rakentuu siitä, mihin se kiinnittää huomionsa. Maailmasta ei epäkohdat lopu eikä mielensä pahoittaminen vaadi paljoa, mutta taistelunsa voi valita. Omia tarpeitaan ei voi toistuvasti laiminlyödä mutta toisinaan on hyvä vain joustaa ja hyväksyä tapahtunut. Itseään ei tietenkään loputtomiin voi suggeroida mutta ensihätään voi siirtää huomion pois ärsykkeestä ja hengittää muutaman kerran syvään.